Kannustavat kokemukset Karpalo-kursseista

Ajakka-järvellä tapahtuu

Eräänä heinäkuun päivänä vuonna 2009 alkoi fyysistä kuntoa vaativa luontoretki. Tavoitteena oli kävellä 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa. Koko kierroksen ajan nuorilla oli vauhti päällä. Yritin pysytellä perässä, mutta en oikein siihen kyennyt, sillä kuntoni ei ollut kohdallaan. Palattuamme majapaikkaamme sauna oli jo valmiina. Mennessäni kuumasta saunasta kylmään veteen tunsin vaipuvani jonkinlaiseen tokkuraan. Onneksi uimakaverit tulivat avukseni ja “pelastivat minut hukkumasta”. Vaikka tapahtuman jälkeen meno jatkui nuorten kanssa, tulin huolestuneeksi omasta terveydestäni. Sillä minulla oli ollut ennen tuota päivääkin kipuja päässäni ja selässäni. Mikähän minua vaivasi?

Terveysprojekti Karpalo alkaa

Joulukuussa 2011 osallistuin Kuusamossa pidettyyn terveysluentoon. Tajusin että terveydentilassani oli todellakin parantamisen varaa. Päätin mennä verikokeisiin 30.12.2011 (kts. taulukko). Antamassaan palautteessa sairaanhoitaja huomautti minua korkeasta paastosokeri arvosta ja halusi ohjata minut lääkärin puheille. Tajusin että minun täytyy muuttaa elintapojani ja niin teinkin. Vähensin makeitten ja kaakaon kulutusta ja sitten menin uusiin verikokeisiin 9.1.2012, jotka tuli ottaa alkavaa Terveysprojekti Karpaloa varten. Olin hämmästynyt uusista tuloksistani ennen kaikkea sokeriarvoistani, jotka olivat normalisoituneet. Lääkärikin kommentoi saavutustani sanoen: ”Ihme on tapahtunut.” Seuraavan kuukauden aikana seurasin terveysprojektissa annettuja ohjeita. Menin nukkumaan ajoissa, kävelin enemmän ja söin terveellistä kasvisruokaa. Kolmas verikoe 13.2.2012 näytti jo erittäin hyvältä. Projektin aikana myös uniongelmani hävisi, selkäni parani, pääkivut ja huimaus hävisivät, paino tippui, korkea verenpaine normalisoitui, ja tyypin 2 diabeteksestä ei enää näkynyt merkkiäkään.

Paavon uusi kunto

Ennen Terveysprojekti Karpaloa olin kyllä jatkuvasti liikekannalla; matkustin autolla tuhansia kilometrejä vuodessa. Liikunta oli suurin piirtein rajoittunut sisätiloihin työssä ja kotona. Mikäli vapaa-ajalla lähdin lenkille, aloitteentekijänä oli meidän koiramme. Toisin sanoen vierastin arkiliikuntaa. Projekti muutti liikuntatottumukseni; aloin kävelemään yli 10.000 askelta päivässä. Uusi liikuntaintoni kulminoitui lopulta Askeleet-kampanjaan (23.4.-27.5.2012). Kävelin tuona aikana yli 1,7 miljoonaa askelta. Askelten keskiarvoksi tuli 50.563 askelta/pv. Yli neljän tuhannen ihmisen joukosta sain hopeaa. Auto sai olla lähes koko ajan pihalla parkissa. Töihin, kauppaan mentiin kävelemällä. Heti kampanjan jälkeen 28.5.2012 veriarvoni tutkittiin uudelleen. Kesällä 2012 olin taas nuorten kanssa liikekannalla. Tällä kertaa nuorilla tuntui olevan vaikeuksia pysyä perässäni. Kuntoni on palautunut nuoruuden voimiin vaikka olenkin jo 58-vuotias. Vaivani olivat hävinneet!

Trigly = Triglyseridit ovat veressä kiertäviä rasvoja, joita elimistön solut käyttävät energianlähteenään. Suurentunut veren triglyseridiarvo lisää sydän ja verisuonitautien vaaraa.
BMI = Pelkkä paino ei kerro, onko ylipainoa vai ei, koska ihmiset ovat eripituisia. Siksi paino pitää suhteuttaa pituuteen. Se tehdään painoindeksin avulla. Painoindeksistä käytetään lyhennystä BMI, joka tulee englannin kielen sanoista Body Mass Index

Minulla todettiin vakava masennus

Olin masentunut yli puolenkymmentä vuotta.Masennukseni paheni vähitellen, mutta yksinhuoltajana minun oli pakko käydä töissä. Vaihdoin usein työpaikkaa kroonisen väsymyksen ja unettomuuden vuoksi, enkä pystynyt tekemään lainkaan kolmivuorotyötä. Viimeisimmästä työpaikasta sanoin itseni irti työpaikkakiusaamisen vuoksi.

Minulla todettiin vakava masennus. Olin sairauslomalla ja odotin kuolemaa. Josko huomenna lähtisi henki, kun tänään ei vielä lähtenyt, vaikka ahdisti niin, että se tuntui kovana fyysisenä kipuna. Itsemurhaa en halunnut tehdä lasteni vuoksi. En halunnut antaa mallia. Toivoa ei ollut. Kävin psykiatrilla ja psykoterapiassa. Ruumiinkuvani oli muuttunut ihmisestä möhkälemäiseksi olioksi, jolla ei ollut syytä elää.

Taloudellisia vaikeuksia oli vuosia. Vaikka ne helpottuivat 2012, oloni ei kohentunut. Yritin liikkua, mutta siitäkin tuli niin hirveä olo, että piti nukkua monta tuntia. Korvat soivat ja päässä humisi. Tuntui kuin elimistö kiehuisi.

Psykiatrini totesi, etten ole työkuntoinen. Kun Kelan korvaamat 280 sairauspäivää tuli täyteen, sairauspäivärahani loppui. Niinpä lääkärini kehotti minua hakemaan työkyvyttömyyseläkettä vuoden 2013 alkupuolella. Se pysäytti. Ajattelin, että jos eläkkeelle menen, sille tielle jään. En suostunut hakemaan eläkettä.

Isäni ehdotti Karpalo-kurssia

Sitten isäni ehdotti Karpalo-kurssia, joka olisi kuulemma hyväksi. Jaksoin juuri ja juuri vilkaista netistä, mitä kurssi sisälsi, mutta eipä minulla ollut muutakaan.

Karpalo-kurssin aikana olin niin väsynyt, että mieheni tuki minua ohjelmaan kuuluvilla lenkeillä. Luulin, että taju lähtee. Kurssi antoi kuitenkin toivoa, joten päätin tarttua ainoaan oljenkorteen.

Tein Karpalo-ohjelman mukaisen elämäntapamuutoksen. Söin kolme kertaa päivässä kasvisvoittoisen aterian. Aterioiden välillä join vettä. Lepäsin ennen ruokailua ja liikuin vähintään varttitunnin jokaisen ruokailun jälkeen.

Jo kurssin aikana nukuin hyvin. En muistanut ottaa masennuslääkkeitäni, joten en jatkanut niiden syömistä kotonakaan. (Huom. Karpalo-ohjelmassa sanotaan selkeästi, ettei lääkitystään saa muuttaa keskustelematta lääkärin kanssa.)

Kurssin viidentenä päivänä olossani oli tapahtunut jo niin selvä muutos, että tiesin jatkavani Karpalo-elämäntapaa.

Jatkoin kotona sitkeästi ohjeiden mukaan. Viiden viikon kuluttua, minulla oli työpaikka tiedossa ja tunne siitä, että selviän siellä. Aloin siis voida hyvin.

Kolesteroliarvoni oli viidessä viikossa pudonnut 6:sta- 4,9:ään mmol/l.

Toukokuussa 2013 sain omaa ammattiani vastaavan työpaikan, jossa yhä olen. Unilääkettä olen tarvinnut muutamana yönä. En käytä masennuslääkkeitä. Tyroksiinia otan 3–5 kertaa viikossa. Liikuntaa harrastan epäsäännöllisesti.

En tunne enää olevani masentunut. Sen olen huomannut, että jos syön sokeripitoisia ruokia, tulee väsynyt olo.

Olen kiitollinen päästyäni takaisin töihin ja saadessani auttaa kohtalotovereitani. Vuosia kestänyt masennuskierteeni on vihdoin loppunut.

Lisäsin hyötyliikunnan määrää

Kiinnostuin omasta terveydestäni vuonna 2008 ollessani 23-vuotias. Asetin silloiseksi tavoitteekseni pudottaa painoa jättämällä ruokavaliosta pois valkoiset jauhot, einekset, tavallisen sokerin, perunan ja leivän. Lisäsin hyötyliikunnan määrää kulkemalla mahdollisimman moneen paikkaan kävellen tai pyörällä. Reilun vuoden sisällä paino laskikin noin 30 kg. Iloitsin, että minusta oli tullut jälleen normaalipainoinen.

Karppaus alkaa

Sitten v. 2011 kiinnostuin karppauksesta. Eräästä lehtijutusta luin kuinka karppaamalla pääsisin helposti eroon viimeisistäkin sitkeistä kiloista vyötärölläni ja voisi jopa välttää diabeteksen. Päätin kokeilla. Vyötärön lopullinen kapeneminen kuulosti houkuttelevalta, mutta diabeteksen ennaltaehkäiseminen motivoi minua kuitenkin enemmän, koska suvussani moni on sairastunut tyypin 2 diabetekseen sekä isäni että äitini puolelta.Luin useita karppauskirjoja varmistaakseni, että karppaisin varmasti oikein. Tuloksia alkoi näkyä nopeasti. Vyötäröni kapeni lyhyessä ajassa kymmenen senttiä ja makeanhimo hävisi, koska rasvaiset ruuat olivat jo itsessään niin herkullisia. Silti olo oli yllättävän kevyt. Kolesteroliarvojeni nousu hieman huolestutti. Olin kuitenkin karppauskirjoista oppinut, että kolesteroli ei ole haitallista veressä niin kauan kuin verisuonten seinämät ovat kunnossa. Joten ajattelin, että kaikki on hyvin.

Joululahja

Jouluna 2014 sain äidiltäni lahjaksi Terveysprojekti Karpalo-kurssin. Osallistuin kurssille Pieksämäellä huhtikuussa 2015. Olin tutustunut ohjelmaan etukäteen internetissä ja luentojen aiheiden kuten “Karppauksen hyödyt ja haitat” ja “Karppaus -parempi vaihtoehto” perusteella päättelin kurssin suosittelevan karppausta terveelliseksi elämäntavaksi.Ensimmäisenä päivänä tajusin, että ruoka olikin enemmän kasvispainotteista kuin ajattelin. Täytyy myöntää, että hieman järkytyin. No, ajattelin, että kaipa sitä nyt muutaman päivän selviää näin, mutta täyskarppausta jatkan kyllä heti kun pääsen kotiin ja Karpalo-reseptit voin viedä vaikka äidille.

Kympin tytöstä viitosen tytöksi

Nyt olen niin kiitollinen siitä, että en tiennyt mitä tuleman piti, koska muuten en ehkä olisi tullut kurssille. Muutosvastarintani kesti kaksi ensimmäistä päivää. Illalla näytetyn dokumenttielokuvan jälkeen olin lopulta valmis tekemään täyskäännöksen ruokavaliossani. Päätöksen tekoon vaikutti suuresti myös se, mitä siihen mennessä olin luennoilla kuullut sekä veriarvojeni hälyttävät lukemat. Muun muassa kokonaiskolesterolini oli huimat 10,8, joka sitten onneksi laski viitosella alkavaan lukuun viidessä viikossa.

Uusi elämäntyyli

Olin karpannut ennen Karpalo-ohjelmaa noin kolme vuotta ja jo jonkin aikaa miettinyt, ettei se ehkä ollut minulle sopivin elämäntapa. Karpatessa kyllä kiinteytyi ja painokin laski aluksi, mutta sitten jostain syystä paino alkoi hiipiä takaisin. En ymmärrä miksi, koska karppasin kuitenkin koko ajan samalla tyylillä, mutta jostain syystä niin vain kävi. Painon noususta huolimatta pysyin kuitenkin normaalipainoisena tosin painoindeksin ylärajalla.

Ihmeekseni Karpalo-kurssin aikana huomasin, että hyvin kuitupitoisella ruoalla nälkä pysyi hyvin loitolla, eikä kolmen aterian päivärytmissä pysyminen tuntunut vaikealta. Tuntui suorastaan puhdistavalta, kun ruuansulatuselimet saivat levätä aterioiden välissä. Myös vedenjuonnin rytmittäminen tuntui yllättävän toimivalta. Ennen ruokailun jälkeen teki mieli levätä. Nyt lähden mieluummin liikkeelle heti ruuan jälkeen. Se auttaa pitämään annoskoonkin sopivana, koska ei tee mieli syödä itseään ihan ähkyyn.

Luulen, että ilman kurssia näin suuri elämäntapamuutos ei olisi ollut kohdallani mahdollista. Kurssilla näki missä suhteessa mitäkin kannattaa syödä ja miten ateriat rakentaa, sai kysyä kaikki mieltään askarruttavat asiat. Myös tukea sai kanssakurssilaisiltaan. Seurantatapaamisessa oli mukavaa kokoontua jälleen yhteen ja mielenkiintoista kuulla toistenkin kokemuksia.

Voin lämpimästi suositella Terveysprojekti Karpaloa kaikille. Nyt tunnen ja tiedän voivani paremmin kuin ennen. Kurssilla opin uudet rytmit ja rutiinit ruokailuun, lepoon ja liikuntaan. Ennen yritin helpottaa stressiä ja huonoa oloa syömällä jotain, mutta nyt olo pysyy hyvänä juuri oikeiden rytmien voimalla.

Karpatessa minua vaivasi melko säännöllisesti lievä ummetus. Nyt karpalo-heimolaisena vatsani toimii ilokseni oikein hyvin. Säännöllisen unirytmin vuoksi en ole enää niin väsynyt kuin ennen. Hyvin nukutusta yöstä saan energiaa koko päiväksi. Karppaajana olo oli yleensä kylläinen, koska söin usein, mutta pieniä annoksia. Karpaloruokavalion aiheuttamaa olotilaa kuvaisin puolestaan tyyneksi. Kun pidän rytmeistä kiinni, mielialat ja -halut pysyvät tasaisempina kuin ennen.

Alla vielä veriarvojeni vertailua

– 26.8.2009 ennen karppaamista söin sekaravintoa aikalailla ruokaympyrän mukaisesti, vältin
eineksiä, valkoisia jauhoja ja makeutin hunajalla ja intiaanisokerilla ja ohessa tulokset.
– 10.4.2015 karppasin reilut kolme vuotta, sen jäljiltä veriarvoissa ei ole paljoa kehumista.
– 2.6.2015 vain vähän yli viisi viikkoa Karpalo -elämäntapaa takana ja tässä tulokset.