Muut‎ > ‎

Runot

Kippee koepi

”Ae ae, ku koepi on kippee mulla!
Voenko tohtorj jo huomenna vastaanotolles tulla?
-Aattelin niät pikkusen järkee käättee
ja kippeetä koepee tohtorille näättee.

-Enkä valita vaevoja ihan suotta,
koepi on ollu kippee jo monta vuotta!
Kipu ee minulle ollenkaan passoo
ku se yötä päevee ruastaa ja hermoja rassoo!”

Liäkäriin emäntä männä viäntää,
ja kivusta nuaman nurinpäen kiäntää.
Piättää ottoo liäkettä jos tohtorj miäree,
olokoon se sitte oekeeta taekka viäree.

”Koskooko kovasti tähän?
Taepuuko jalaka sivulle ies vähän?
Onko nivelrikko emännälle taatina tuttu?
Lonkassa näättää olovan nyt isompi juttu...”

”Sanoko tohtorj että minulla on koevessa kuluma?
Voeko kohtalo olla nii juluma!
Taetaa koepi olla pelekkee moskoo,
ku siihe aena niin kovasti koskoo?”

 ”Lonkkaan kannattaes tekonivel laettoo
nii ee se sitten vaahtia paljokaa haettoo.
Sen jäläkeen emäntä voes vaekka juosta,
ja mikä ettee, poemia karpaloeta suosta!”

”Ensi on puolen vuen hoetotakkuu aeka,
ja siihe aekaan sisältyy semmonen taeka,
että emännän pitäs puottoo paenoo kymmenen killoo
nii uusista nivelistä oes pitempään illoo.

Terveellistä ruokoo oes hyvä syyvä
ja liika sapuska vaekka kööhille myyvä.”
Kuntoo kannattaa koettoo pittee yllä,
jumpalla, uimalla, saovakävelyllä.”

 -----

Emäntä kuristaa näläkävyötä
näkköö kinkusta unta kaeke yötä.
Puottaa paenoo jonnii verran,
ja pistäätyy kuntosalilla toesennii kerran.

Emäntä ee ennee lätki leevälle voeta,
vuan napsii mieluummin karpaloeta.
Tääsjyvärukkiista leevän paestaa
ja kas kummoo: terveellinen ruoka hyvältä maestaa!

-------

Hoetotakkuuaeka alakaa olla loppu,
leekkaakseen tulloo sittennii hoppu?
Emäntä laenoo saeraalasta kyynärsaavat
ku arveloo, että lonkkaan tulloo kunno huavat.

Emäntä viimennii tohtorille jalakoo näättää
ja liäkärj puukkoo, sahhoo ja vasaroo käättää.
Uuven nivelen kokonaan pannoo
”Kyllä jalasta vielä hyvä tulloo”, oekeen kehhuu ja sannoo.

Siitä se toepumine alakaa
ja emäntä kärsii jo nostoo vähä jalakaa.
Mielj tekis liikkeelle, jo tahtoes emäntä juosta,
paraneminen alakaaki iha justiisa tuosta!

Emäntä nukkuu jo yöt ku tukki
vaekka vieressä makkoo ja kuorsoo ukki.
Pistää töppöstä toese etteen
ja välillä hyppee uimahallin vetteen.

Liike on liäke, se pittää tiellä,
eekä myrkkyjä tarvihe ennee nii hirveesti niellä.
Tämä kaheksan lapsen mummo koettaa vielä nuorekkaalta näättee
ja uusia niveliä aenakii seoroovat kakskymmentä vuotta surutta käättee!

Leena Jauhiainen